24. päivä

voi mun olemattomia vatsalihasparkoja, huomenna niitä odottaa kunnon rääkki! oon to-del-la surkea vatsalihasliikkeiden tekijä, muhun sattuu ja pistää ja kolottaa, jos vähänkin yritän nostaa jalkoja 90 asteen kulmaan tai häntäluuta milliäkään. treeniä tehdessä mulla menee lonkat, alaselkä ja niska kipeeksi alta aikayksikön, ja sekös kismittää. huomenna aion kuitenkin altistaa itteni vapaaehtoisesti näille kivuille, koska meen coreen, jipii. vähän huojentavaa on se, että toinen puolisko tunnista venytellään, joten nauraminen tai muukaan oleminen ei sitten ehkä satu niin helkkaristi seuraavana päivänä lihaksistooni :-D mutta mukavaahan se on, että tuntuu edes jotenkin jossakin seuraavana päivänä, sitten tietää ainakin tehneensä jotain oikein. yksi toive, jonka kuitenkin esittäisin huomiselle tunnille on, että ei pliis pelkkiä lankkuliikkeitä, hyihyi. ne ne vasta ovatkin kamalia, kun polvet ja hartiat huutavat ja anovat armoa. 

ja tätä tekstiä lukiessa voisi melkein luulla, että kirjoittaja on 100-vuotias mummeli, kun joka paikkaa kolottaa :-DD mutta ehei, väärin, se on vain meikäläinen, jolla on ehkä pavun kokoiset vatsalihakset kaiken ihanan laardin alla. 

tänään oli vuorossa siis afropowerdance, jota ragastan yli kaiken, vaikkei siinä mikään ultimate hiki tulekaan. on vaan niin ihanata heittäytyä musiikin matkaan ja kuvitella olevansa afrikkalainen täti kantamassa ruukkua päänsä päällä. tai gorilla, tai lintu. ohjelmaan vaan kyllästyy aika nopeasti, jollei siihen tehdä muutoksia, joten välillä täytyy pitää viikko vapaata ja sitten mennä taas ihan intona tanssahtelemaan. ohjaajalla on tosi suuri rooli kyllä tuossa lajissa, olisi kauheaa olla sellaisen ohjaajan afrotunnilla, joka pelkäisi näyttävänsä typerältä, koska se siinä on ideanakin. 

ruokailut ovat menneet tänään taas päin puuta, prinkkalaa ja miksei vähän pyllyäkin - huonosti siis. söin mm. yhden vehnäsämpylän ja puolikkaan pullan, go me vaan. yritän nyt googletella ratkaisua tähän ruoka-ahdinkooni, kun pitäisi vain löytää se oikea tie. miten se voikin olla niin vaikeaa?