monesko lie päivä

aika palata, entistä motivoituneempana. tätä ei voi enää jatkua. olen itkenyt viimeiset kaksi tuntia sitä, miten kauhea olen, suunnilleen yhtä seksikäs kuin virtahepo mutakylvyssä, miten ylipaino pilaa mun elämän, ja miten turhaa tästä vikiseminen on. tekisi mieli sanoa, eipäs vaan huutaa, itelleni, että oikeasti nyt nainen, älä valita ja ryve itsesäälissä, vaan tee jotakin! perkele. lopeta se minkä oot aloittanutkin, ei nyt voi jättää kesken. jos mä nytten jätän tän homman, niin en tuu ikinä enää laihduttamaan, niin yksinkertaista se on. tää on oikeasti viimeinen kerta, piste.

oon liikkunut jonkin verran ja riisit ja pastat olen edelleen pitänyt kotiruokavaliosta loitolla, vaikkakin koulussa paremman puutteessa vetelen naamariini myös näitä aineksia. mulla on jumppakortti voimassa, mitä oon parina vikana viikkona käyttäny vähemmän ahkerasti vedoten kiireeseen (niinku mulla sitä ois!) ja kaikkeen muuhun typerään. oon onnistunut pitämään painoni 81 kilossa, mutta alemmas pitää päästä, ja äkkiä. mulla ei ole enää mitään tekosyytä jättää tätä kesken.

mun ehdottomat ongelmakohdat ovat tällä hetkellä ihan järkyttävän hirveät selkäläskit. tiedättehän, juuri ne ällötyksen, jotka roikkuvat yläselästä, näkyvät tiukkojen paitojen läpi selkätisseinä ja häiritsevät ja häiritsevät ja häiritsevät. haluan niistä eroon, HETI. muistan, kun joskus ns. laihoina vuosina näin erään tytön, jolla oli melkoisen selkätisut ja ajattelin, että voi härregyyda, onneksi mulla ei ole tommoisia - ja kas kummaa, nyt mulla on semmoset! ja kenen mielestä ne näyttävät hyviltä, roikkuva iho selkäpuolella, no eipä varmaan kenenkään. myöskin jättireidet häiritsevät edelleen ja mikäs muukaan kaiken muun kauhean lisäksi, kuin selluliitti käsivarsissa. ihanaa, ihanaa, ihanaa.

nii, että mitä oikein olen ajatellut! ettäkö tämä hirveä ulkonäkö, roikkuva iho, pienet vaatteet, epätasainen iho, löllyvä iho, että tämäkö voisi olla jotenkin parempi vaihtoehto kuin oikeanlainen ruoka, energinen liikunta ja hyvä mieli? really?

26. päivä

tänään mulla on ollut täydellinen vapaapäivä liikkumisesta ja laihduttamisesta, olen syönyt makaroonia ja popcornia ja kulkenut autolla paikasta toiseen, vaikka bensaviisari näyttääkin uhkaavasti jo punaista. kaveri yritti kovasti houkutella lenkille, mutta väkinäinen hölkkä kauheassa kylmässä syyssateessa ei oikein houkutellut. seuraavan kerran menen jumppailemaan sunnuntaina, jolloin vuorossa on piiitkästä aikaa bodypump!

lauanataiyön ratoksi oon gilmoren tyttöjen katsomisen lisäksi kuunnellut kaikkea ihan parasta musiikkia, tässä teillekin muutamia tämän hetken ykkösbiisejä:

 

lmfao:n yes on ihan ässä! kannattaa kuunnella lyriikoita niin hyvin kuin kykenee, ja nauraa niille, ja kuvitella kertosäkeessä laulettavan vaikkapa unelmasta saavuttaa parempi elämänlaatu hoikentumalla ja urheilemalla paremmin. every day i see my dream! toi video on kaikenlisäksi aivan ihana :')

tää biisi on niiiin hyvä! ja armottomana koirafanina myös video on liikuttavan kiva c: tulee vaan omia rekkuja ikävä joka kerta, kun kattoo tän!

 

oon nyt ihan vasta alkanut tykätä hurts:stä. tuon  laulajan ääni on vaan niin ihanan samettinen ja näitä biisejä voisi kuunnella uudelleen ja uudelleen! tykkään tän rytmiryhmän tyylistä kovasti.

 

röyksopp on mun ikirakkaus, ja varsinkin tämä biisi saa mut aina jotenkin rauhalliselle mielelle. toimii siis silloin, jos jokin asia hermostuttaa tai stressaa tai sitten vaan silloinkin, kun on jo valmiiksi levollinen fiilis! röyksoppia suosittelen kyllä jokaiselle yksilölle kuultavaksi.

 

tää on ihana katy perryn veisu, joka jää kyllä päähän soimaan ja tätä jää silleen ajattelemaan. tykkään kyllä koko perryn uusimmasta levystä, soi mun puhelimessa melkeinpä aina pyörämatkoilla!

have a nice weekend c:

i love kånken

ensinnäkin, tervetuloa kauhiasti kahdelle uudelle lukijalle! oli oikein mukava ylläri huomata, että teitä on nyt 14 :-)

ja sitten, seuraava teksti ei liity millään tavalla laihduttamiseen tahi liikuntaan, vaan niinkin ihanaan ja kivaan asiaan kuin opiskelu ja koulunkäynti! olen opiskellut elämästäni nyt 14 vuotta, mutta silti vasta nyt musta on kuoriutumassa pikkuruinen hikari :-D mulla on edessäni jälleen yksi uusi opintovuosi, mistä oon enemmän kuin innoissani ja jännityksissäni, enkä malttaisi millään odottaa maanantaihin, jolloin lähden ekan kerran uudelle koulutielleni. 

nyt pitäisi hankkia ainakin kansio, uusi täytelyijykynä ja kaikista kivoin ja tärkein, reppu! oon luottanut marimekon olkalaukkuihin yläasteen alkutaipaleelta asti, ja mulla on edelleen toimiva ja hieno risto-matti ratian marimekolle suunnitelema raidallinen laukku, mutta tahtoisin piiiitkästä aikaa repun! reppu ei ehkä sinänsä sovi mun tyyliin, kun oon tämmöinen hillityn naisellinen h&m:n kävelevä mallinukke, mutta olisi se vaan niin yllättävä ja piristävä yksityiskohta muuten mun aika tavanomaisessa tyylissäni. 

ja mikäpäs muukaan tuleva reppuni voisikaan olla kuin fjällrävenin klassinen kånken? oon halajanut sellaista jo jonkin aikaa, ja viime keväänä pettymys oli karvas, kun ajattelin ostavani sellaisen palkinnoksi, jos pääsen yliopistoon, mutta en sitten päässytkään. tänä vuonna aion ostaa sellaisen ihan vaan siitä syystä, että olen niin hyvä tyyppi, ja tarvitsen - mielestäni nuo ovat ihan tarpeeksi hyviä syitä. isona ongelmana on vain tulevan kånkenini väri! siis miksi niillä on miljoona eri värivaihtoehtoa, ja miksen osaa päättää minkä haluaisin? :D

musta, ruskea tai vihreä eivät tule kysymykseenkään, oranssi ja keltainen saattavat olla vähän liiankin yllättäviä ja lilasta sain traumoja teini-ikäisenä. jäljellä jäävät nämä:

tästä ei enää sininen paranisi! tykkään kaikenlaisista sinisistä, mutta tää olisi tarpeeksi pirtsakka keskellä pimeää talvea, muttei kuitenkaan ihan mikään baby bluekaan. enemmän tykkäisin tuosta ylemmästä kettulogosta, mutta sillä taisi olla hintaakin sitten pikkuisen paljommalti, kun kyseessä oli joku special edition, hmph. mutta tää siis, ehdokas numero uno!

nämä punaiset, varsinkin tuo ylempi, ovat tosi paljon mun mieleen. alempi saattaa olla pikkasen liian lapsekas jopa munlaisen lapsenmielisen nuoren aikuisen mieleen, joten ehkä sitä ei tarvitse edes harkita. herkkuväri kuitenkin! marjapuuronpunainen olisi hurjan kiva, sopisi yhteen kaiken kanssa ja näyttäisi hyvältä. ehkä pitääkin ostaa molemmat, tuo ja ylempi sininen!

tämmöinen sinisävy houkuttais myös, mutta ehkä tää on sittenki liian tumma? tää hukkuu mun mustiin vaatteisiin, ja sitäpaitsi, mulla on jo liikaa juuri tämänlaisia sinisiä vaatteitakin. mutta, niin kaunis väri kuitenkin. saisinkohan ostaa nää kaikki? 

näitä kun tarkistelee nyt, niin tuun siihen päätökseen että toisiksi ylin on mun tuleva reppuni, ihanata! ja sitten vaan opintotukea odottamaan ;-D

24. päivä

voi mun olemattomia vatsalihasparkoja, huomenna niitä odottaa kunnon rääkki! oon to-del-la surkea vatsalihasliikkeiden tekijä, muhun sattuu ja pistää ja kolottaa, jos vähänkin yritän nostaa jalkoja 90 asteen kulmaan tai häntäluuta milliäkään. treeniä tehdessä mulla menee lonkat, alaselkä ja niska kipeeksi alta aikayksikön, ja sekös kismittää. huomenna aion kuitenkin altistaa itteni vapaaehtoisesti näille kivuille, koska meen coreen, jipii. vähän huojentavaa on se, että toinen puolisko tunnista venytellään, joten nauraminen tai muukaan oleminen ei sitten ehkä satu niin helkkaristi seuraavana päivänä lihaksistooni :-D mutta mukavaahan se on, että tuntuu edes jotenkin jossakin seuraavana päivänä, sitten tietää ainakin tehneensä jotain oikein. yksi toive, jonka kuitenkin esittäisin huomiselle tunnille on, että ei pliis pelkkiä lankkuliikkeitä, hyihyi. ne ne vasta ovatkin kamalia, kun polvet ja hartiat huutavat ja anovat armoa. 

ja tätä tekstiä lukiessa voisi melkein luulla, että kirjoittaja on 100-vuotias mummeli, kun joka paikkaa kolottaa :-DD mutta ehei, väärin, se on vain meikäläinen, jolla on ehkä pavun kokoiset vatsalihakset kaiken ihanan laardin alla. 

tänään oli vuorossa siis afropowerdance, jota ragastan yli kaiken, vaikkei siinä mikään ultimate hiki tulekaan. on vaan niin ihanata heittäytyä musiikin matkaan ja kuvitella olevansa afrikkalainen täti kantamassa ruukkua päänsä päällä. tai gorilla, tai lintu. ohjelmaan vaan kyllästyy aika nopeasti, jollei siihen tehdä muutoksia, joten välillä täytyy pitää viikko vapaata ja sitten mennä taas ihan intona tanssahtelemaan. ohjaajalla on tosi suuri rooli kyllä tuossa lajissa, olisi kauheaa olla sellaisen ohjaajan afrotunnilla, joka pelkäisi näyttävänsä typerältä, koska se siinä on ideanakin. 

ruokailut ovat menneet tänään taas päin puuta, prinkkalaa ja miksei vähän pyllyäkin - huonosti siis. söin mm. yhden vehnäsämpylän ja puolikkaan pullan, go me vaan. yritän nyt googletella ratkaisua tähän ruoka-ahdinkooni, kun pitäisi vain löytää se oikea tie. miten se voikin olla niin vaikeaa?

23. päivä

tänään oon ollut ihan hurjan reipas, ablodeeraukset mulle vaan siitä :-D kävin nimittäin kahdessa eri jumpassa ja pyöräilin vielä päälle, huihai, tätä ei mun elämässä usein nähdä! heräsin myöskin seitsemältä tavanomaisen kymmenen sijaan, ja sekin oli hyvä, koska pitäisi alkaa totutella itteä koulu-unirytmiin. onneksi miehekkeen työajat pitävät omatkin valvomiset ja heräämiset aisoissa!

oon tänään pohtinut kovasti mun ruokavaliota. en tiedä sopiiko karppaaminen mulle kauhean hyvin, ja se vähän harmittaa. mulla ei vieläkään mee mikään salaatintapainenkaan alas, ja tänäänkin olen syönyt kaikkea törkyä, kun en ole saanut yhtä semmoista täyttävää ateriaa. olen tosi nirso, joten uusien vihannes - ja juuresreseptien kokeilu tuntuu vähän jähmeältä. mietin, että jos alkaisin vain seurata tarkasti kalorimääriä, olisiko siitäkään sitten mihinkään? paitsi lisäksihän mulla toki tullaan tarjoamaan lounas koulussa, joten ei sielläkään voi välttämättä alkaa valita, että mitä nyt syö ja mitä ei ja kuinka paljon. ääh, kun en vaan osaa tätä. iltasyömistä en sentään enää juurikaan osaa harrastaa, se jos mikä on hyvä sitten. mutta pitää nyt tutkailla, että mitä tekee ja mikä vaikuttaa miltäkin ja niin. ehkä ei pitäisi luovuttaa karppaamisenkaan kanssa näin äkkiä, vaikka se etova ja paha olo kyllä inhottaa mua tosi paljon.

mutta niin, tämän päivän huikeat liikunnot:
1 h reisivatsapeppu-jumppaa 
1 h zumbaa
~8 km melko reipasta pyöräilyä 
 Esikatselu 
eipä tullut sykemittaria otettua mukaan, mutta veikkaisin, että jumpissa kului yhteensä jotain 700-800 kaloria, koska zumba meni välillä vähän höpinäksi, kun askeleet eivät olleen vielä tuttuja :-D huomenna on vuorossa taas afropowerdance, jee. onko kukaan muuten koskaan koittanut kyseistä tanssilajia? mitäs mieltä ootte?

22. päivä

viikonloppu oli ihana ihana, ja tuli syötyä ja juotua aivan miten sattuu, mutta sunnuntain iltapaino 82,9 kg on jo tänään tippunut 80,5 kiloon, joten eipä taida olla sen suurempaa huolta asiasta. tavallaanhan tässä nyt menee viikko hukkaan, kun paino tuolleen nousi, ja pitää sitten miettiä, että mikä on kannattavaa - syödä seurassa vai laihtua aikataulussa? karkkia, sipsiä ja ranskalaisia meni kuitenkin siihen malliin, ettei niitä pitkään aikaan halutakaan :-D

eilen kävin piiitkästä aikaa les mills:n bosycombat tunnilla. olin vähäsen sekaisin tunnin ajan, ei menneet askeleet ja potkut ihan justiinsa, mutta muuten tykkäsin kyllä, kun musiikit ja ohjaaja olivat aivan kohdallaan. ohjelma oli koottu nykyisestä - ja pikkuisen vanhastakin ohjelmasta, ja mielestäni siinä oli vähän liikaa kaikenlaisia potkuja ja liian vähän semmoista nyrkkeilyä. pitää kuitenkin mennä heti viikon päästä taas samalle tunnille, ehkä sitä on päässyt jo siihen mennessä hyvin mukaan juttuun :-) muuten eilen tuli hyötyliikuttua oikein urakalla: n. 13 km pyöräilyä! tänään on sitten vuorossa reisivatsapeppu-jumppa, joka viime viikolla oli ihan superrankka. toivon mukaan tänään on tekniikka vähän parempi ja jaksaminenkin, ei huvittaisi olla ihan raato tunnin päätteeksi! 

eilen, kun teki taas mieli lisää karkkia, mietin, että miksi mä haluan syödä sitä? haluanko tietoisesti näyttää lihavalta lölleröltä, vai teenkö kaikkeni, että olisin ekan kerran elämässäni solakka ja hoikempi? päätin, että hoikkuus voittaa tällä kertaa, mutta tänään on taas uusi päivä, ja pitää uudestaan miettiä, miksi tää on mulle tärkeää. en vaan halua olla enää lihava, mutta ei siihen pelkkä haluaminen riitä, kun pitää myös tehdä!

17. päivä

tänään olen heittänyt karppauksen romukoppaan, ja otan sen sieltä pois vasta maanantaina. mua alkoi vaan jostain syystä ihan hirvittävästi ällöttää kaikki salaatit ja kana ja karppileipä ja yhmhh. mulla on ollut muutenkin aika huono ruokahalu tässä viime päivinä, mutta karkki se vain silti maistuu :-D oikeastaan se onkin ainoa syötävä, joka ei tällä hetkellä ällötä mua.

tän päivän ruuat:
aamu - 1,5 siivua ruisleipää voilla
lounas - 5 ite tehtyä lihapullaa (ei korppujauhoja) ja uusia keitettyä perunoita
ilta - 152 g irtokarkkia :--(

liikunnat:

8 kilometriä melko kevyttä pyöräilyä
1 h afropowerdanceä, joka oli ihan huippua, jälleen kerran! on vaan niin ihana heittäytyä sen musiikin matkaan, tanssia aivan holtittomasti ja olla välittämättä yhtään siitä, miten typerältä näyttää :--D 

niin, nyt tuleekin sitten viikonlopun mittainen liikunta - ja karppaustauko, koska lähen road tripille kavereiden kanssa kavereiden luo pohojan maalle! tiedossa on ulkona syömistä, huonosti syömistä ja juomista, joten turha varmaan ruveta miettimään kaloreita saatika sitten hiilareita. maanantaina taas tsemppi päälle, ja tavoitteena on, ettei paino nousis ollenkaan parin päivän "repsahduksen" takia. enkä mä aio tahallani syödä epäterveellisesti, mutta en kuitenkaan ala turhaan stressata grammoista tai kaloreista, vaan keskityn ainoastaan hyvästä seurasta ja kivasta retkestä nauttimiseen! :-)

superhauskaa viikonloppua kaikille !