monesko lie päivä

aika palata, entistä motivoituneempana. tätä ei voi enää jatkua. olen itkenyt viimeiset kaksi tuntia sitä, miten kauhea olen, suunnilleen yhtä seksikäs kuin virtahepo mutakylvyssä, miten ylipaino pilaa mun elämän, ja miten turhaa tästä vikiseminen on. tekisi mieli sanoa, eipäs vaan huutaa, itelleni, että oikeasti nyt nainen, älä valita ja ryve itsesäälissä, vaan tee jotakin! perkele. lopeta se minkä oot aloittanutkin, ei nyt voi jättää kesken. jos mä nytten jätän tän homman, niin en tuu ikinä enää laihduttamaan, niin yksinkertaista se on. tää on oikeasti viimeinen kerta, piste.

oon liikkunut jonkin verran ja riisit ja pastat olen edelleen pitänyt kotiruokavaliosta loitolla, vaikkakin koulussa paremman puutteessa vetelen naamariini myös näitä aineksia. mulla on jumppakortti voimassa, mitä oon parina vikana viikkona käyttäny vähemmän ahkerasti vedoten kiireeseen (niinku mulla sitä ois!) ja kaikkeen muuhun typerään. oon onnistunut pitämään painoni 81 kilossa, mutta alemmas pitää päästä, ja äkkiä. mulla ei ole enää mitään tekosyytä jättää tätä kesken.

mun ehdottomat ongelmakohdat ovat tällä hetkellä ihan järkyttävän hirveät selkäläskit. tiedättehän, juuri ne ällötyksen, jotka roikkuvat yläselästä, näkyvät tiukkojen paitojen läpi selkätisseinä ja häiritsevät ja häiritsevät ja häiritsevät. haluan niistä eroon, HETI. muistan, kun joskus ns. laihoina vuosina näin erään tytön, jolla oli melkoisen selkätisut ja ajattelin, että voi härregyyda, onneksi mulla ei ole tommoisia - ja kas kummaa, nyt mulla on semmoset! ja kenen mielestä ne näyttävät hyviltä, roikkuva iho selkäpuolella, no eipä varmaan kenenkään. myöskin jättireidet häiritsevät edelleen ja mikäs muukaan kaiken muun kauhean lisäksi, kuin selluliitti käsivarsissa. ihanaa, ihanaa, ihanaa.

nii, että mitä oikein olen ajatellut! ettäkö tämä hirveä ulkonäkö, roikkuva iho, pienet vaatteet, epätasainen iho, löllyvä iho, että tämäkö voisi olla jotenkin parempi vaihtoehto kuin oikeanlainen ruoka, energinen liikunta ja hyvä mieli? really?